Viime viikkoina on Vesikoirafoorumilla ollut useita surullisia kertomuksia vesikoirista, joiden elämä on päättynyt lähinnä vakavien sairauksien takia aivan ennenaikaisesti. Tänään luin Saagan blogista (http://saagassi.vuodatus.net/), että upea nuori portugeesi Poju on menehtynyt käärmeenpuremaan. Parasta ikäänsä elävän koiran yllättävä kuolema on käsittämätöntä ja niin surullista. Voimia kaikille teille, jotka olette joutuneet sanomaan hyvästit rakkaille lemmikeillenne!

Meidän kääpiövillakoira Viksu jäi eilen tunniksi yksin kotiin. Se kiipesi korkealle, löysi levyn tummaa suklaata ja söi sitä annoksen, joka riittää tappamaan viisikiloisen koiran. Onneksi tajusin tapahtuneen heti kotiin palattuani ja kiidätin Viksun eläinlääkäriasemalle. Se pääsi jonon ohi ja oksennutettiin välittömästi. Ja onneksi Viksu oli juuri aiemmin syönyt tukevan aamiaisen, joten suurin osa suklaasta oli vielä vatsalaukussa, ruokaan sekoittuneena. Verenkiertoon imeytynyt suklaan teobromiini on koiralle hermomyrkkyä, johon ei ole hoitoa. Onnea siis tarvittiin ja sitä oli nyt saatavilla, Viksu selvisi ilman oireita ja heräsi tänään uuteen aamuun ihan tavalliseen tapaan. 

Elämänlanka on paikoittain kovin hauras ja voi yllättäen katketa. Rakastakaa ja rapsuttakaa koirianne, jotka ovat tänään läsnä.