Tinka, Stella ja Toto halusivat juhlistaa vappua. Simasta ne eivät pidä ja pelkkä serpentiinin repiminen tuntui lapselliselta. Pienen neuvottelun jälkeen ne päättivät improvisoida Wappunäytelmän. Aiheeksi ne valitsivat lempiohjelmansa Avaran Luonnon kestohitin, elämää afrikkalaisella savannilla, ja tarina mukautettiin sopimaan hämäläiseen heinikkoon.

Roolijaosta portugeesit pääsivät sopuun nopeasti. Toto halusi esittää saaliseläintä, savannien arkaa, älytöntä ja uhanalaista kierteishäntäistä puolivillavuohta. Tinka halusi olla risukon kunkku, pikkumustajellonakoiras, ja Stella suostui esittämään sen puolisoa. Sitten vaan ulos ja näyttelemään! Ja tarina alkaa:

Aurinko on pilvessä hämäläisen ruohostomaan yllä. Kuivuutta on jatkunut kauan ja ruoho on pahoin kulottunut. Suuret märehtijälaumat ovat vaeltaneet vihreämmille laitumille ja savanni on lähes autio. Alueelle jääneet harvat eläimet etsivät alituiseen ravintoa. Niin myös tämä yksinäinen kierteishäntäinen puolivillavuohikoiras, jota vaivaa  kalvavan nälän lisäksi selittämätön kaiho. Sillä näet ei ole puolisoa. Puolivillavuohi on savannin ravintoketjun ensimmäinen lenkki, joten se joutuu alati varomaan alueella kierteleviä petoeläimiä. Sillä on kuitenkin suojaväri, joka kätkee sen lähes täydellisesti hämäläisen pensassavannin varjoihin.

Puolivillavuohen elinalueella on pikkumustajellonapariskunnan reviiri. Pikkumustajellonanaaras on risukon innokkain saalistaja. Se vastaa ravinnonhankinnasta sillä aikaa, kun sen puoliso loikoilee laiskasti lähistöllä. Pikkumustajellonan harmiksi sillä ei ole suojaväritystä, joten sen saalistusyritykset epäonnistuvat lähes aina. Siksi sekin on aina nälkäinen.

Puolivillavuohikoiras on kuullut saalistajan rapistelun risukossa. Se kätkeytyy heinikkoon työntämällä päänsä maahan strutsien tapaan. Kansainvälinen tutkijaryhmä selvittää parhaillaan johtuuko lajin harvalukuisuus tästä onnettoman tehottomasta piiloutumisstrategiasta.

Pikkumustajellonanaaras on vainunnut saaliin, ja etsii nyt sen piiloa entistäkin innokkaammin, risteillen risukossa edestakaisin. 

Ja lopulta se yhyttää kätkeytyneen puolivillavuohen. Takaa-ajo käynnistyy silmänräpäyksessä.

Takaa-ajon äänet kuullessaan ruohoston kunkku, pikkumustajellonakoiras herää ja rientää puolisonsa avuksi. Tätä saalista niillä ei ole varaa menettää, koska ne eivät ole syöneet kunnolla päiväkausiin.

Jellonakoiraan osallistumisesta ajoon on enemmän haittaa kuin hyötyä. Pariskunnan kinastellessa takaa-ajon strategiasta puolivillavuohi on päästä karkuun.

Pikkumustajellonat ovat sitkeitä ja nopeita, ja lopulta ne saavuttavat saaliinsa. Vuohirukka yrittää viime keinonaan hämätä saalistajia tekeytymällä piikkisiaksi. Se nostaa puolivillansa pystyyn ja tekeytyy suuremmaksi kuin onkaan. Mutta saalistajat ovat armottomia.

Vuohi on pian kellistetty ja pikkumustaleijonakoiras valmistautuu viimeiseen, kuolettavaan käpäläniskuun.

Yhtäkkiä puolivillavuohi kokoaa voimansa ja syöksyy yhdellä epätoivoisella loikalla vapaaksi ahdistelijoiltaan.

Se kiitää pakoon halki kuivan savannin.

Pikkumustajellonien saalistusyritys epäonnistui jälleen kerran ja pariskunta jäi tänäänkin ilman saalista. Ne palaavat tyhjälle pesälleen entistä nälkäisempinä.

Mikä on tämän unohdetun jellonalajin tulevaisuus? Ja saako yksinäinen puolivillavuohikoiras joskus puolison ja jälkeläisiä? Näihin kysymyksiin saamme ehkä joskus vastauksen. Kuvausten päättymisen jälkeen kansainvälinen tutkijaryhmä onnistui laittamaan pannat episodissa esiintyneiden eläinten kaulaan, joten niistä ja risukkosavannin herkästä ekosysteemistä voidaan kerätä tulevaisuudessa lisää tietoa.